Kakkuja, rakkaudella

Ajankohtainen teemakakku.

En ole missään nähnyt niin hienoja syntymäpäiväkakkuja kuin Italiassa. Jokaisilla synttäreillä, joissa olen ollut (aikuisten synttärit mukaan lukien), on tarjolla ollut huikeasti koristeltuja, konditoriasta tilattuja kakkuja. Olen päätellyt, että italialaisilla on asiasta jonkinlainen pakkomielle: synttärikakun on oltava viimeisen päälle.

Kun mukaan laskee sen, että Italiassa muutenkin itse leipominen on tuntumani mukaan harvinaisempaa kuin Suomessa, valmiskakkujen suosion ymmärtää.  Miksi tehdä itse, kun pienemmällä vaivalla saa valmiina ja usein vielä paljon näyttävämmän. Varsinkin jos on valmis maksamaan kakusta useita kymppejä.

Meilläkin on muutaman kerran menty italialaisen kaavan mukaan kakkuasioissa:

Ensimmäisen lapsen ristiäisissä ostimme valmiit Sacher-kakut, koska kolme viikkoa synnytyksen jälkeen kaikki aika meni vielä vauvanhoidon opetteluun. Tyttären 2-vuotisjuhlissa Italiassa turvauduimme myös konditoriakakkuun, koska kakunleivonta anoppilan keittiössä ilman kunnollisia kakuntekovälineitä ei innostanut. Kolmivuotissynttäreillä, niin ikään Roomassa, tilasimme kakun niiden tekemiseen erikoistuneelta ystävältä.

Hyviä ovat kaikki olleet, mutta silti minusta itse tehdyt syntymäpäiväkakut ovat jollain tavalla parempia. Enkä puhu nyt mausta, vaan siitä, että kakku on omin kätösin omassa keittiössä tehty. Ei sen tarvitse ulkoisesti loistelias olla, vaan päinvastoin on hellyttävämpää joutua miettimään, onko yritetty tehdä muumikakkua vai seurata kummitusteemaa.

Ennen kaikkea itse tehty kakku on lahja päivänsankarille. Siihen on leivottu mukaan rakkautta ja ajatusta. Ulkonäöstäkin saa monilla kikoilla ihan kohtalaisen; valmiit siirtokuvat ovat esimerkiksi helppo ratkaisu. Nämä kakut ovat tyttären 4-vuotissynttäreiltä maaliskuulta, vasemmanpuoleinen pieni mutakakku ja oikeanpuoleinen perinteinen kermakakku:

Muistelen vieläkin lämmöllä vuoden takaista hääpäivää, jolloin mieheni leipoi minulle kakun, ensimmäisen koko elämässään. En todellakaan muista, mitä hän tuona hääpäivänä tai monena muunakaan merkkipäivänä minulle lahjaksi osti, mutta kakun tulen taatusti muistamaan ikuisesti. Kaikenlaisia lahjoja saa helposti rahalla, mutta hänen täytyy todella välittää minusta paljon, koska on ruvennut hänelle niin vaivalloiseen puuhaan kuin kakuntekoon minun takiani. Kakku oli sitä paitsi oikein kauniskin, sekä myös oikean kakun makuinen:

Viime lauantaina oli mieheni syntymäpäivä, ja totta kai tein hänelle kakun, kuten joka vuosi. Tavanomaisen mansikkakakun sijaan minua inspiroi meneillään olevat jalkapallon MM-kisat, varsinkin kun kaupasta sattui löytymään valmis jalkapalloaiheinen koristelusetti (Dr. Oetker). Lopputuloksesta ei tietenkään tullut niin loistelias kuin kuvissa, sillä minulta puuttui sopivan mallinen tarjoiluastia ja pelikentän viivatkin menivät vähän vinoon tai tarttuivat innokkaan leipuriapulaisen eli tyttäreni käsiin. Suorakulmainen kakku pötkötti pyöreän tarjoiluvadin päällä kulmistaan lurpallaan ja hajonneena, mutta kyllä sen jalkapallokentäksi tunnisti. Maku oli  melko tavanomainen, sillä kakku oli perusmokkapalaohjeella tehty (esim. täältä ). Mutta joskus, kuten tässä tapauksessa, ulkonäkö on sisältöä tärkeämpää, pääasia että pysytään teemassa!

Tätä kakkua voisi hyvin syödä vaikkapa kohta alkavan välieräpelin Brasilia-Saksa tapahtumia seuratessa, jos vain kakkua olisi vielä jäljellä...

Hyvää jalkapalloiltaa kaikille!