Makumuistoja kikherneistä

Ei lihapullia vaan falafelpullia
Ainakin kaikki naiset tietävät sen tunteen, kun avaa pitkästä aikaa vanhan hajuvesipullon korkin, ja tuoksun mukana mieleen tulvahtaa äkkiä tuhat ja yksi muistoa vuosien takaa. Miehistä en ole niin varma, sillä ainakaan oma mieheni ei kuulemma saa päähänsä yhtään mitään, vaikka kuinka nuuskuttelee vanhoja partavesiään.

Joka tapauksessa ruuan kanssa voi joskus käydä kuten naisilla hajuveden - minulle niin kävi eilen. Kun upotin hampaani hummusta pursuavaan falafelpitaleipään, tuli hetkeksi olo, kuin olisi istunut jossakin ihan muualla kuin oman kodin keittiössä. Kiitos ilmiöimäisten kokkaustaitojemme, minä ja ystäväni olimme kuin olimmekin siis onnistuneet tekemään hummuksesta autenttisen israelilaisen hummuksen veroista. Eivätkä falafelpullatkaan paljon jälkeen jääneet alkuperäisistä esikuvistaan.

Tosin siitä on niin kauan kun olen viimeksi päässyt aitoja israelilaisia makuja maistelemaan, että en ehkä enää muista, mihin verrata. Silti ruuan aiheuttama muistomielleyhtymä oli selvä:

Kikherneiden, valkosipulin ja tahinin maut kuljettivat minut hetkeksi paikkoihin, joissa juuri lukiosta kirjoittaneena tytönhempukkana nautiskelin hummuksesta, pitaleivästä, falafeleistä ja muista herkuista, joista en ollut sitä ennen kuullutkaan.

Hymyhän siinä melkein nousi huulille, kun muistelin, miten minulle haifalaisen ravintolan terassilla kannettiin eteen epämääräisen väristä ja näköistä tahnaa, johon kaikki muut näyttivät innokkaasti upottavan leipänsä. Hyvää oli alusta alkaen, mutta liekö seurausta vatsalle sitä ennen tuntemattomista raaka-aineista ja mausteista, muistin vielä viikon perästäkin syöneeni hummusta, sen verran voimakkaasti maku tunki ruuansulatuskanavasta suuhun jäljestäpäin.

Falafel-hummuspitoinen ruokavalio jatkui koko Israel-kesän ajan. Söin niitä Tel Avivissa ostosten teon lomassa, Tiberiaksessa kibbutz-työpäivän jälkeen ja varmaan Jerusalemin-reissullakin, jos vain sellaisia yksityiskohtia pystyisin siitä muistamaan, sen verran sekavassa tilassa tuolloin olin epäonnisen kuumetaudin jälkimainingeissa. Hyvä jos muistan Kalliomoskeijan kultaisen kupolin, Itkumuurin rakoihin jätetyt kirjelaput, Vanhankaupungin kujien mausteisen ihmisvilinän ja kirjavan kokoelman paikkoja ja rakennuksia, joissa syystä tai toisesta oli jotakin pyhää.

Alussa innostuin tekemään reissussa opittuja ruokia kotonakin, mutta pikku hiljaa se jäi. Lopulta falafel-annoksia alkoi olla saatavilla lähes jokaisesta kebabpikaruokaravintolasta Suomessakin, minkä takia niiden mahdollinen eksoottisuus nopeasti karisi.

Eilinen falafel-kokkaus kotona oli ensimmäinen ehkä noin seitsemään tai kahdeksaan vuoteen. Täytyy ehdottomasti kokeilla useammin, sillä paitsi että maut tuovat mukavan tuulahduksen Lähi-idästä, ovat kikherneestä valmistetut pullat ja tahna erinomaista ja vielä terveellistäkin ruokaa, kunhan paistaa falafelit extra vergine-oliiviöljyssä eikä missä tahansa kasviöljyssä. Vetävät vertoja parhaimmillekin lihapullille ja hummuksella voi vaikka korvata epämääräiset margariinilevitteet leivän päältä, jos sellaisia sattuu vielä jostain syystä käyttämään.

FALAFELPULLAT JA HUMMUS

Falafeleihin (4:lle):
2 tölkkiä kikherneitä
2 sipulia
oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
reilu 1 dl grahamjauhoja
2 dl tuoretta persilja- tai korianterisilppua
2 rkl tahinia (seesaminsiementahnaa)
1,5-2 tl suolaa
2 rkl sitruunamehua
cayennepippuria, mustapippuria ja/tai paprikajauhetta

Kuullota sipulisilppua oliiviöljyssä pannulla. Soseuta tehosekoittimella kikherneet, valkosipulinkynnet, grahamjauhot, suola ja mausteet tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi tahini, sitruunamehu ja persilja /korianteri- sekä sipulisilppu ja sekoita ne taikinaan käsin. Taikina tarttuu käsiin, joten käytä jauhoja apuna, kun muotoilet sen palloiksi, pyörittele pallot grahamjauhoissa ja paista oliiviöljyssä pannulla kunnes ovat kullanruskeita. 

Hummukseen: (n. 5 dl)
1 tölkki kikherneitä
2-3 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
1 dl tahinia
suolaa, oliiviöljyä, ripaus cayennepippuria, chiliä tai paprikajauhetta

Soseuta kaikki aineet tasaiseksi massaksi tehosekoittimella. Ohenna lopuksi vedellä ja oliiviöljyllä, kunnes on tahnamaisen pehmeää (kovettuu vielä jonkin verran jääkaapissa, joten jätä löysemmäksi, jos annat maustua yön yli kylmässä). 

Nauti pitaleivän kanssa.  Hummusta, falafel-pullia, salaattia ja vihreitä pepperoneja leivän sisään ja on kuin olisit hyvässä israelilaisessa falafelravintolassa. 


Varoituksen sana on paikallaan: edellä kuvattu resepti on erittäin täyttävää ruokaa. Eikä ihme, kikherneet ovat proteiinipitoista sapuskaa, ja oliiviöljy ravitsee entisestään. Mutta herkutella voi hyvällä omallatunnolla, sillä pitaleipää lukuunottamatta kaikki raaka-aineet ovat ravitsemuksellisesta näkökulmasta ensiluokkaisia: immuniteettia vahvistava antibakteerinen valkosipuli, C-vitamiinipitoinen tuorepuristettu sitruunamehu, tulehdustiloja lieventävät sekä kehoa puhdistavat mausteet ja yrtit.

Eilenkin pullia jäi monta kappaletta yli, vaikka puolitimme reseptin eli valmistimme niitä kahdelle hengelle. Tänään lounaalla maistuivat ihan yhtä hyvälle, mutta makumuistot eivät enää kuljettaneet Israeliin asti. Toisin kuin hajuvesimuistot, ne eivät näköjään ole kovin kestävää laatua vaan nopeasti eksoottisinkin ruokalaji arkipäiväistyy - ja parempi ehkä niin, sillä kuka sitä jaksaisi niin arkisen asian kuin syömisen myötä jatkuvasti joutua muistelemaan kaiken maailman muistoja elämän varrelta. 

Uusia muistoja syntyy sitä paitsi jatkuvasti lisää. Yksi niistä eilen, kun me kaksi alun perin Israelin yhdistämää ystävystä toteutimme pitkäaikaisen suunnitelman falafel-illasta ja surruttelimme tehosekoittimella aineksia sekaisin. Ulkona paukkui pakkanen mutta sisällä lämpeni sauna, eivätkä keskusteluja hallinneet Israel-jutut vaan tämän päivän uudet asiat. Vanhat muistot toki pysyvät, mutta monin kerroin parempaa on luoda uusia.

Lopuksi huomautus eräälle henkilölle, joka taatusti kiinnittää asiaan huomiota: hummus kirjoitetaan hankkimani tiedon perusteella kahdella m:llä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Mistä tulit, punarinta, mitä viestiä tuot, kenen sielua kannat?

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Jäätelökesää ja lisäaineongelmia

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin